PASSO DA QUI
FI.png vuorotella

INFINITIIVI

preesens

  • vuorotella

GERUNDI (2. INFINITIIVI)

preesens

  • vuorotellen

PARTISIIPPI

1. partsiippi

  • vuorotteleva

2. partsiippi

  • vuorotelleet/vuorotellut

INDIKATIIVI

preesens myöntö

  • vuorottelen
  • vuorottelet
  • vuorottelee
  • vuorottelemme
  • vuorottelette
  • vuorottelevat

preesens kielto

  • en vuorottele
  • et vuorottele
  • ei vuorottele
  • emme vuorottele
  • ette vuorottele
  • eivät vuorottele
 

imperfekti myöntö

  • vuorottelin
  • vuorottelit
  • vuorotteli
  • vuorottelimme
  • vuorottelitte
  • vuorottelivat

imperfekti kielto

  • en vuorotellut
  • et vuorotellut
  • ei vuorotellut
  • emme vuorotelleet
  • ette vuorotelleet
  • eivät vuorotelleet
 

perfekti myöntö

  • olen vuorotellut
  • olet vuorotellut
  • on vuorotellut
  • olemme vuorotelleet
  • olette vuorotelleet
  • ovat vuorotelleet

perfekti kielto

  • en ole vuorotellut
  • et ole vuorotellut
  • ei ole vuorotellut
  • emme ole vuorotelleet
  • ette ole vuorotelleet
  • eivät ole vuorotelleet
 

pluskvamperfekti myöntö

  • olin vuorotellut
  • olit vuorotellut
  • oli vuorotellut
  • olimme vuorotelleet
  • olitte vuorotelleet
  • olivat vuorotelleet

pluskvamperfekti kielto

  • en ollut vuorotellut
  • et ollut vuorotellut
  • ei ollut vuorotellut
  • emme olleet vuorotelleet
  • ette olleet vuorotelleet
  • eivät olleet vuorotelleet

KONDITIONAALI

preesens myöntö

  • vuorottelisin
  • vuorottelisit
  • vuorottelisi
  • vuorottelisimme
  • vuorottelisitte
  • vuorottelisivat

preesens kielto

  • en vuorottelisi
  • et vuorottelisi
  • ei vuorottelisi
  • emme vuorottelisi
  • ette vuorottelisi
  • eivät vuorottelisi
 

perfekti myöntö

  • olisin vuorotellut
  • olisit vuorotellut
  • olisi vuorotellut
  • olisimme vuorotelleet
  • olisitte vuorotelleet
  • olisivat vuorotelleet

perfekti kielto

  • en olisi vuorotellut
  • et olisi vuorotellut
  • ei olisi vuorotellut
  • emme olisi vuorotelleet
  • ette olisi vuorotelleet
  • eivät olisi vuorotelleet

IMPERATIIVI

preesens myöntö

  • vuorottele
  • vuorotelkoon
  • vuorotelkaamme
  • vuorotelkaa
  • vuorotelkoot

preesens kielto

  • älä vuorottele
  • älköön vuorotelko
  • älkäämme vuorotelko
  • älkää vuorotelko
  • älkööt vuorotelko

POTENTIAALI

preesens myöntö

  • vuorotellen
  • vuorotellet
  • vuorotellee
  • vuorotellemme
  • vuorotellette
  • vuorotellevat

preesens kielto

  • en vuorotelle
  • et vuorotelle
  • ei vuorotelle
  • emme vuorotelle
  • ette vuorotellne
  • eivät vuorotelle
 

perfekti myöntö

  • lienen vuorotellut
  • lienet vuorotellut
  • lienee vuorotellut
  • lienemme vuorotelleet
  • lienette vuorotelleet
  • lienevät vuorotelleet

perfekti kielto

  • en liene vuorotellut
  • et liene vuorotellut
  • ei liene vuorotellut
  • emme liene vuorotelleet
  • ette liene vuorotellnet
  • eivät liene vuorotelleet